Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Mitä kuntasi tase kertoo sinulle?

Kävin viikko sitten tässä blogissa läpi kuntien asukaskehitystä viime vuosina. Siirryn nyt talouden pariin, sillä kuntavaalien lähestyessäkin jokaisen valtuustoehdokkaan on hyvä saada kuvaus oman kunnan talouden perusrakenteesta.

Kuntien talous saa varsin kiitettävästi mediatilaa valtakunnallisesti, maakunnallisesti ja myös paikallisesti. Asia kiinnostaa, ja myös siitä saadaan helposti kansantajuisia otsikoita. Valitettavasti kuntatalous, siinä missä julkinen talous ja esimerkiksi sijoitusmarkkinatkin, ovat niin monimutkainen kokonaisuus, että yksinkertaistaminen on uutisoinnissa lähes pakollista.

Kuntataloutta tulee aina arvioida yritysten taloudesta poikkeavasti. Sinänsä on toki tervettä, jos kunta "tekee voittoa", mikä on puolestaan yrityksen perustehtävä. Tosin voitollekin on kuntataloudessa eri määritelmiä: yleensä mediaa kiinnostaa kirjanpidollinen tulos, jolla on vain osittain tekemistä kunnan rahoitusaseman kehityksen kanssa. Aina kannattaa miettiä myös sitä, onko hyvää tulosta tekevä, mahdollisesti velaton kunta todellisuudessa taloudellisesti hyvässä kunnossa, jos tulos on tehty suurella veroprosentilla ja heikkolaatuisia palveluja tarjoamalla. Minusta ei ole, mutta toisaalta kunnalla on tuolloinkin erinomaiset lähtökohdat saada kuntansa taloudellisesti hyvään kuntoon.

Kuntien tilinpäätöksen kolme lakisääteistä laskelmaa ovat tulos- ja rahoituslaskelma sekä tase. Media kiinnittää aina ylivoimaisesti eniten huomiota ensin mainittuun. Se on myös ymmärrettävin, sillä siitä näkee helpoiten "viivan alle" jäävän tuloksen. Itse edustan sitä koulukuntaa, jonka mielestä näistä kolmesta tuloslaskelma on, jos ei nyt sanota turhin, niin ainakin vähiten tärkeä. Miksi näin: koska se kertoo vain yhdestä vuodesta, ja siitäkin vain osin. Iso vaikutus tulokseen on sillä, miten paljon kunta tekee poistoja.

Tase kertoo rahoitusaseman, siis varat ja vastuut, tilinpäätösajankohtana. Tase on tärkeä, mutta sekään ei enää rittävästi kerro kunnan talouden vastuista: nykyisin on täysin normaalia tehdä leasing-kouluja, joissa kunnalla on toki raskaat velvoitteet, mutta jotka eivät näy taseessa mitenkään. Jo pelkästään tästä johtuen kunnan talouden arviointi ei voi täydellisesti onnistua ilman, että avaat kunnan tilinpäätöstä.

Taseen vastattavien puoli muodostuu omasta pääomasta ja vieraasta pääomasta (velat). Kuntien peruspääoma ei ole kunnan asukkaiden tekemä rahasijoitus, vaan kirjanpidollisesti 1.1.1997 luotu luku, jonka vastinparina oli vastaavien arvostus samalla hetkellä. Tämän lisäksi omaan pääomaan lasketaan mm. kunnan yli- tai alijäämä, joka siis on syntynyt kyseisen ajankohdan jälkeen. Moni kokee, että tämä mahdollinen ylijäämä on jonkinlaista "puskuria", jonka ansiosta tulevaisuudessa voi tehdä tappiota: se tuo siis eräänlaista pelivaraa talouteen. Tällainen ohjenuora voi toimia, jos sekä puskuri että tappiot ovat puhtaasti kirjanpidollisia, mutta valitettavan usein kunnilla on kirjanpidollista puskuria, mutta rahoituksellista tappiota.

Kohtuullisen tuore esimerkki on naapurikaupungista Mikkelistä, jossa nyt tekeillä olevaa jätevedenpuhdistamoa varten on kerätty korotettuja vesimaksuja jo vuosien ajan, "puskuriksi". Kun itse puhdistamon rakentaminen oli alkamassa, tajuttiinkin, ettei mitään puskuria ole. Suora lainaus kaupungin arviointikertomuksesta vuodelta 2014: Vuoden 2014 tilinpäätökseen on kirjoitettu ”Vesiliikelaitoksen jätevesipuhdistamon investointi oli suunniteltu katettavaksi vedenmyyntituloilla, mutta riittävää puskuria ei ole onnistuttu kokoamaan.” Tämä antaa asiasta liian hyvän kuvan. Todellisuudessa minkäänlaista puskuria ei ole käytännössä olemassa. Vesiliikelaitoksen taseessa oleva kertynyt ylijäämä on jouduttu käyttämään muihin korjaus- ja uusinvestointeihin. Uusi jätevedenpuhdistamo joudutaan rahoittamaan kokonaisuudessaan vieraalla pääomalla.

Koko Suomen kuntatalouden tilanne on siis käytännössä sama kuin Mikkelin vesilaitoksen. Taseissa on puskuria, mutta valitettavasti niillä ei kuoleteta ensimmäistäkään velkakirjaa tai makseta ainoatakaan laskua.

Kuntien taseiden ja tuloslaskelmien vertailun suurimmat ongelmat muodostuvat kuitenkin siitä, että kunnan omaisuuden poistoajat voivat vaihdella huomattavasti, ja eroja syntyi jo vuonna 1997. Mitä vähemmän kunta tekee poistoja, sitä enemmän sille kertyy ylijäämää, ja sen korkeammalla arvostustasolla sen pysyvät vastaavat säilyvät. Tapahtuu siis oikeastaan kaksinkertainen tasehuijaus: toisaalta "voitot" kasvavat, ja toisaalta omaisuuden kirjanpitoarvo säilyy korkeampana: esimerkiksi omavaraisuusaste pysyy korkeampana.

Pohjimmiltaan tase kuitenkin rehellisesti kertoo sen, onko kunta aiemmin elänyt yli vai alle menojensa: kunhan ymmärtää, ettei sitä suinkaan kerro edellä mainittu "puskuri", eli edellisten tilikausien ylijäämä. Ongelmana on toki vielä arvioida sitä, että onko taseeseen kirjattu omaisuus rahansa väärti. Useasti kunnalla voi olla myös aliarvostettua taseomaisuutta, mikä on kunnan kannalta hyvä asia. Vähintään kunnan pysyvät vastaavat ovat nimensä mukaisesti usein hankalasti realisoitavissa.

Joillain kunnilla voi olla huomattavan heikko tase, johtuen esimerkiksi aiempina vuosina toteutetuista poikkeuksellisen isoista investoinneista. Kunnilla ei nykyisellä korkotasolla ja kuntien luottoluokituksella ole kuitenkaan hätää, edellyttäen, että kehitys on tulevina vuosina myönteinen. Tähän on valitettavasti vielä pitkä matka, sillä esimerkiksi v. 2015 Suomen kunnat käyttivät toimintoihinsa ja investointeihinsa noin 900 miljoonaa euroa enemmän kuin mihin tulorahoitus olisi riittänyt. Samaan aikaan kunnat tekivät "voittoa" 150 miljoonaa euroa. Kirjanpidollisen ja rahoituksellisen tuloksen välillä on siis miljardin euron heitto.

Vain muutama Suomen kunta on täysin velaton. Hieman useammalla kunnalla likvidit varat kattavat velat. Nyt puhe siis ns. peruskunnista, kuntakonsernitasolla tarkastettuna tilanne ei ole näinkään hyvä. Onkin hieman erikoista ajatella, että tällaisella kunnalla voisi olla "puskuria". Esimerkiksi Hangon kaupungilla on tätä puskuria noin 2 miljoonaa euroa. Tasetta tarkemmin tutkimalla selviää, että kunnan velat ylittävät sen likvidit varat lähes 70 miljoonalla eurolla.

Alla on kaksi linkkiä aineistoihin, joissa kuntien taseet on jaettu neljään erään: omaan pääomaan, vieraaseen pääomaan, pysyviin vastaaviin ja vaihtuviin vastaaviin. Nämä on ristiintaulukoitu siten, että ensinnäkin omasta pääomasta on vähennetty pysyvät vastaavat: jos kunnalla on enemmän omaa pääomaa kuin pysyviä vastaavia, niin sillä on taseessaan ns. oikeaa puskuria: aiempia voittoja ei ole vielä täysimääräisesti käytetty kuntalaisten hyväksi esimerkiksi investointeina tai vastaavina, eli kunta on kerännyt enemmän veroja kuin sen olisi tarvinnut. Jos luku on negatiivinen, on kunta investoinut viimeisen 20 vuoden aikana enemmän kuin se on tehnyt voittoa. Eli mahdollinen puskuri on jo käytetty.

Tämän lisäksi vieraasta pääomasta on vähennetty vaihtuvat vastaavat. Tämä luku on käytännössä yllä mainitun luvun negatiivinen arvo, ja vähäiset poikkeamat johtuvat niistä taseen eristä, jotka eivät ole tarkastelussa mukana. Näiden merkitys kokonaisuudelle on usein vähäinen.

Velkaantuneisuus ei siis tällä hetkellä ole kunnille reaalinen ongelma, mutta jossain vaiheessa se voi sitä olla. Velkaantuneisuuttakin tärkeämpää on sen kehitys. Mitä suurempi nettolainakanta on, niin sitä kriittisemmin tulee päätöksenteossa suhtautua vuosikatteen ylittävään investointitasoon, sillä jo toteutettujenkin investointien tulorahoitus on vielä hankkimatta.

Kuntien taseiden tunnuslukuja (excel), lähde: Tilastokeskus

Kuntien konsernitaseiden tunnuslukuja (excel), lähde: Tilastokeskus

Lisäksi ohessa linkki Kuntaliiton kokoamaan aineistoon (excel) kuntien vuoden 2015 tunnusluvuista

 

 

 

 

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Toimituksen poiminnat