Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Kuntasi konsernivelka -hallinnassa vai ei?

Aiemmin olen käynyt tässä blogissa läpi kuntien lainakantaa ja tasetta. On syytä mennä askelta syvemmälle.

Kuten moni tietää, on kunnilla erilaisia konsernirakenteita: kunnan tytäryhtiöihin on saatettu siirtää omaisuutta ja velkoja, mistä johtuen peruskunnan tilinpäätös ei pelkästään paljasta kunnan talouden koko komeutta. On siis syytä katsoa konsernitilinpäätöksiä. Valitettavasti nekään eivät ole enää aukottomia. Erilaiset leasingmallit piilottavat kunnan rahoitusvastuita kunnan ulkopuolisille toimijoille.

Ns. kriisikuntakriteerejä on ulotettu viime aikoina myös kuntakonsernitarkasteluun. Kuntien on täytynyt siis keksiä uusia kikkoja tunnuslukujen parantamiseen. Uusimpana ilmiönä ovat tulleet esiin ratkaisut, joissa kunnan jo olemassa olevaa omaisuutta myydään leasing-rahoittajalle. Esimerkiksi Kärkölän kunta myi Danske Financelle vanhainkodin, terveysaseman ja paloaseman n. 6,5 mijoonalla eurolla. Kärkölän on määrä ostaa rakennukset takaisin 15 vuoden jälkeen ja se maksaa sopimuksesta 0,54 % vuotuisen marginaalin + 12 kk euribor-koron. Reaalitaloudellista hyötyä järjestelystä ei koidu, mutta Kärkölä luultavasti esti sillä kriisikunnaksi ajautumisen.

Kuntien konsernilainakannat vaihtelevat huomattavasti. Velkahan ei suinkaan ole absoluuttisesti huono asia: esimerkiksi oman asunnon ostaminen velalla on useasti selvästi parempi vaihtoehto taloudellisesti kuin vuokralla asuminen. Kuntiin pätee sama sääntö: velan määrää olennaisempaa on se, mihin se on otettu. Velan määrän lisäksi myös määrän kehitys ratkaisee.

Konsernirakenteiden suuret erot vääristävät myös tarkasteluja. Esimerkiksi Helsingin kaupungilla on erittäin suuria konserniyhtiöitä, kuten vaikkapa Helsingin energia. On selvää, että mitä laajempi on kunnan toimiala, niin sitä suurempi sen velkakin voi olla.

Kuntien konsernitilinpäätöksiä on kerätty vasta vähän aikaa, joten niiden vertaileminen ei ole kovin helppoa. Vuodelta 2015 tiedot kuitenkin löytyvät jo kattavasti. Vähiten konsernivelkaa on pääsääntöisesti pienemmillä kunnilla, mutta löytyy sieltä päästä tilastoa myös esimerkiksi Rauman kaupunki. Korkeimmat konsernivelat ovat juurikin yleensä suuremmilla kaupungeilla (Kotka, Kokkola, Espoo, Vantaa, Lahti), mutta myös toisessa ääripäässä on pienempiäkin kuntia, esim. Halsua ja Hartola.

Konsernivelan määrää tuleekin verrata kunnan tulorahoitukseen: mitä suurempi toimiala, sitä suurempi tulisi olla myös konsernin vuosikate.

Alla löytyvässä taulukossa on verrattu kuntakonsernien vierasta pääomaa ja vuoden 2015 vuosikatetta keskenään, ja laskettu vieraan pääoman takaisinmaksuaika vuosina. Tunnusluku kertoo siis, että kuinka monta vuotta kunnalla kestäisi, että se maksaisi kaikki konsernilainansa pois v. 2015 vuosikatteellaan, ja mikäli se ei tekisi lainkaan uusia investointeja tuona aikana.

Vieraasta pääomasta on lisäksi vähennetty kunnan vaihtuvat vastaavat, eli esimerkiksi rahavarat, arvopaperisijoitukset ja saamiset. Tällöin vertailu kohdistuu kunnan todelliseen velkaantumistilanteeseen.

Tarkastelun suurin ongelma on siinä, että vuosikate koskee vain yhtä vuotta: luku vaihtelee kunnilla vuosittain, joten parempi tarkastelutapa olisi verrata useamman vuoden keskiarvoa. Valitettavasti tätä tietoa ei vielä ole käytössämme, mutta tilanne parantuu tulevina vuosina.

Jos kunnan velan takaisinmaksuaika on pitkä, voi se siis olla seurausta joko suuresta velkamäärästä (historiallinen kehitys) ja/tai huonosta talouden nykytasapainosta (tilanne 2015). Vastaavasti jos takaisinmaksuaika on lyhyt, niin se voi olla seurausta pienestä velkamäärästä (historiallinen kehitys) ja/tai hyvästä talouden nykytasapainosta (tilanne 2015).

Kahdella kuntakonsernilla ei ollut vuonna 2015 lainkaan vuosikatetta, joten tunnuslukua ei voinut niiden osalta laskea: niiden tulisi luonnollisesti saada vuosikatetta tulevina vuosina aikaan, tai muuten hukka perii. Toisaalta kumpikaan näistä ei ollut erityisen velkaantunut. Mitä suurempi kunnan konsernilainan takaisinmaksuaika on, niin sitä enemmän sen pitäisi parantaa talouttaan vuoteen 2015 nähden, siis kasvattamalla vuosikatetta tai mikäli se ei onnistu, tulisi velkaantumista vähentää, eli pienentää investointimääriä.

Tällä tarkastelulla katsottuna esimerkiksi Vantaan, Lahden ja Espoon tilanne ei ole niin lohduton kuin pelkän konsernilainan perusteella voisi päätellä: niillä on hyvä tilanne tulorahoituksen muodostumisen kannalta. Sen sijaan Kokkolalla ja Kotkalla tilanne on tukalampi. Pienellä Valtimon kunnalla tunnusluku on varsin suuri, mutta sen selittää huono vuosikate: velkaa kunnalla on hyvin niukasti. Valtimon kannattaa siis keskittyä käyttötaloutensa tasapainottamiseen, mutta investointeja ja lainan ottamista sen ei tarvitse pelätä, ainakaan tämän tarkastelun perusteella. Kemijärven tilanne on puolestaan päinvastainen: sen vuosikate on korkea, mutta niin ovat velatkin.

Sen sijaan aineistosta löytyy kyllä useampia kuntia, joilla tilanne oli hankala sekä velan määrällä että vuosikatteella mitattuna. Alle 15 000 asukkaan kunnista tällaisia ovat esimerkiksi Vehmaa, Paimio ja Halsua. 15-30 000 asukkaan kunnista huolestuttavin tilanne oli Akaassa, Pieksämäellä ja Lempäälässä, ja tätä suuremmista kunnista epätasapaino oli ilmeisin Kokkolassa ja Järvenpäässä.

Tämäkään tarkastelu ei ota luonnollisesti huomioon kuntien kirjanpidon ulkopuolisia eriä. Esimerkiksi mittavat investointitarpeet lähivuosille eivät vielä aineistoissa näy. Toisaalta aineisto kertoo kunnan valmiudesta kohdata myös yllättäviä menoreikiä

Kuntakonsernien vuosikatteiden suhde velkaantuneisuuteen v. 2015 pdf

 

 

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän vilenin kuva
Aimo Remes

Kärsämäen konsernivelka on yli 7000 €/asukas,Vesiyhtiötä lukuunottamatta, muut konserniyhtiöt tuottavat jatkuvasti tappiota.

Toimituksen poiminnat