Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Kaupungistumisen kaunis puoli

  • Kaupungistumisen kaunis puoli

Entinen ministeri, Euroopan investointipankin varapääjohtaja Jan Vapaavuori ilmoittautui helmikuun alussa Helsingin pormestarikilpailuun. Vapaavuori haastoi HS:n jutun mukaan asuntoasioista vastaavan ministerin Kimmo Tiilikaisen näkemyksiä kaupungistumisesta. Vapaavuori kommentoi: Ei kaupungistuminen ole mikään tykkäämiskysymys. Kaupungistuminen on globaali megatrendi, joka tapahtuu joka tapauksessa. Siihen pitää kohdistaa voimavaroja, jotta siitä saadaan hyöty irti ja sitä pystytään hallitsemaan.

Politiikan ikihonka Paavo Väyrynen on Vapaavuoren tavoin pyrkimässä Helsingin kaupunginvaltuustoon. Väyrysen tavoitteena on puolestaan lopettaa muuttoliike metropolialueelle. Väyrynen perusteli linjauksiaan sillä, että keskittävä politiikka on kohottanut elinkustannuksia, huonontanut elinympäristöä ja ilman laatua, pahentanut liikenneruuhkia ja lisännyt meluhaittoja. Myös turvallisuustilanne on Väyrysen mukaan heikentynyt.

Kuten Vapaavuori sanoo, on kaupungistuminen yksi megatrendeistä. Kaupungistuminen on luonnollinen seuraus yhteiskunnallisen työnjaon ja koulutustason kehityksestä. Sata vuotta sitten ei olisi voitu asua näin vahvasti kaupungeissa: kansakunnalla ei yksinkertaisesti ollut riittävästi ruokaa tähän, eivätkä työmenetelmät olleet kehittyneet sitä mahdollistamaan. Toisaalta maailma muuttuu niin vauhdilla, että on vaikeaa arvioida miten trendit tulevaisuudessa kehittyvät. Edelleen jatkuva teknologinen kehitys, monipaikkaisuus, virtuaalitodellisuus ja liikkumisen helpottuminen voivat joko kasvattaa tai heikentää kaupungistumista, muutamina esimerkkeinä.

Monet julkisessa keskustelussa esiintyvät blogistit, dosentit ja tutkijat antavat ymmärtää, että kaupungistuminen itsessään parantaa talouskasvua tai tuottavuutta. En itse näe asiaa niin, vaan kaupungistuminen on pikemminkin tuottavuuden kasvamisen ja taloudellisen työnjaon kasvamisen seurausta: entistä useammalle on mahdollista tai jopa pakollista asua kaupungissa, kuten yllä totesin. Yksittäisillä toimialoilla kaupungistuminen toki voi tuoda mukanaan luontaista tuottavuuskehitystä, mutta tämäkään ei ole enää niin selkeää kuin ehkä aiemmin.

Esimerkiksi paikattomuus tulee vaikuttamaan myös kaupungistumisen vaikutuksiin. Otetaan esimerkiksi pankit: niiden tuottavuudelle oli pitkään eduksi, että ihmiset keskittyivät suurempiin kaupunkeihin, sillä samalla pankit pystyivät supistamaan konttoriverkostojaan, jolloin kustannukset asiakasta kohden pienentyivät. Teknologisen kehityksen myötä kaupungistumisen hyöty on kuitenkin esimerkiksi tällä sektorilla vähentynyt selvästi: asiakas on mobiilipäätteen ääressä koko ajan, mutta asiakkaan fyysisellä sijainnilla ei ole merkitystä. Vastaava kehitys tulee tapahtumaan useilla muillakin toimialoilla. Itse asiassa taustalla on pitkälti samat syyt jotka ovat johtaneet siihen, että sotien jälkeen nopeasti kasvaneet teollisuuspaikkakunnat ovat nyt nopeimmin väestöään menettävien kuntien joukossa.

Omassa kotikunnassani Puumalassa jos missä tiedetään mitä kaupungistuminen tarkoittaa negatiivisessa mielessä. Kunnan asukasluku on pudonnut kolmasosaan sotien jälkeisestä ajasta, kylät ovat tyhjentyneet, koulut loppuneet, syntyvyys sakkaa. Sata vuotta sitten maa- ja metsätalous työllisti 80 % asukkaista. Osuus on nyt pudonnut neljäsosaan, sekin vielä korkea muuhun Suomeen verrattuna. Tässä mielessä olemme olleet pahimman rakennemuutoksen kuntia.

Kuitenkin samaan aikaan kaupungistuminen on ollut Puumalalle suuri rikkaus, voimavara ja mahdollisuus: vuodesta 1970 vuoteen 2015 kuntaan rakennettiin 3000 vapaa-ajan asuntoa. Käytännössä paikkakunta on siis saanut vähentyneiden vakituisten asukkaiden tilalle ainakin kaksinkertaisen määrän vapaa-ajan asukkaita. On täysin selvää, että koko vapaa-ajan asumisen ilmiö on juurikin kaupungistumisen seurausta, ja entistä useampi voi viettää entistä enemmän aikaa Puumalassa. Tästä johtuen voimme Puumalassa nauttia varsin hyvistä kaupallisista palveluista ympäri vuoden. Toki vapaa-ajan asumisen kausittaisuus tarkoittaa sitä, että esimerkiksi useat ravintoloista palvelevat vain ydinsesonkina. Kuitenkin Puumalasta löytyy 19 anniskeluoikeuksilla varustettua ravintolaa: lähes yksi sataa puumalalaista kohden.

Tarinaa voi jatkaa. Viime vuonna, eli 2016, noin 2200 asukkaan Puumalassa myönnettiin rakennuslupa 33 asuinrakennukselle tai loma-asunnolle. Helsingissä luvitettiin samana vuonna 5600 asuntoa, mikä on lähellä Helsingin valtuuston asettamaa 6000 asunnon vuositavoitetta. Asukaslukuun suhteutettuna Helsingin asuntotuotanto oli kuitenkin 40 % pienempi kuin täällä Puumalassa. Eikä Puumalan asuntorakentaminenkaan ole vielä läheskään sillä tasolla kuin muutama vuosi sitten, ”hyvinä aikoina”. Nousussa se kuitenkin oli edellisvuoteen verrattuna.

Mitä haluan siis yllä toteamallani korostaa:

  1. Kaupungistuminen ei tosiaankaan ole tykkäämiskysymys.
  2. Kaupungistumista ei itsessään tarvitse, eikä voi, vastustaa, vaan se elää yhteiskunnan mukana.
  3. Teknologinen kehitys saattaa vaikuttaa merkittävästi kaupungistumiseen, joko positiivisesti tai negatiivisesti.
  4. On edelleen mielestäni perusteltua edistää sitä, että ihmisillä on vapaat mahdollisuudet päättää asuinpaikastaan.
  5. Vanhankantainen aluepolitiikka, jossa yhteiskunta ylhäältä päin määrittää mieluisat asuinpaikat, on tullut tiensä päähän. Esimerkiksi Fimean siirtämisen kaltaiset ”pakkoalueellistamiset” ovat yhtä hölmöjä kuin se, että joitain toimintoja keskitetään ilman järkeviä perusteita. Valitettavasti molempia esiintyy.
  6. Kaupungistumisesta voivat hyötyä merkittävästi monet muutkin paikkakunnat ja niiden asukkaat.

 

 

Vuonna 2016 yhteensä 232 Suomen kuntaa kärsi muuttotappiosta, jos maahanmuutto jätetään huomiotta. Samaan aikaan vain 80 kuntaa houkutteli kuntaansa enemmän uusia asukkaita kuin menetti niitä muihin kuntiin. 10 eniten muuttotappiota määrällisesti kärsinyttä kuntaa vastasi jo 20 prosentista muuttotappioista. Listalla on joitain erikoisuuksiakin, kuten vaikkapa Hämeenlinna. Tässä joukossa on myös mm. Vaasa ja Äänekoski, joista jälkimmäinen on tottunut paistattelemaan sellutehtaan rakentamisen aiheuttamassa auringonpaisteessa. Muuttovoitoksi tämä iloinen investointi ei ole valitettavasti realisoitunut.

Toinen mielenkiintoinen piirre liittyy oheiseen muuttoliikegrafiikaan. Graafissa on tarkastelu 20 kunnan liukuvalla keskiarvolla kuntien välistä suhteellista muuttovoittoa tai -tappiota kuntien suuruusjärjestyksessä. Graafissa on selkeästi havaittavissa ns. U-käyrä: yleisintä muuttovoitto on isoimmissa kunnissa, muuttotase on heikoimmillaan kuntakokoluokan mediaanin tuntumassa, mutta paranee jälleen mentäessä pienimpiin kuntakokoihin. Käyrä kuvastaa ehkä juurikin kaupungistumisen nykyilmiöitä: kyse ei suinkaan ole enää välttämättä tai pelkästään maaseudun tyhjentymisestä, vaan entistä vahvemmin kyse on vanhojen taajamien kuihtumisesta.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän AmosAhola kuva
Amos Ahola

Pisteet havainnollistavasta käppyrästä, kiitos!

Toimituksen poiminnat