*

Matias Hilden Saimaanrannan maalari

Kuntamme Kreikan tiellä

Keskuskauppakamarin toimitusjohtaja Risto E.J. Penttilä oli taannoin huolissaan kuntien lainakannan kasvamisesta, ja piti kuntien luokkoluokitusta liian hyvänä. Käytännössä Penttilä näki kuntien keskinäisen takaustoiminnan riskiksi: kuntien kyky hoitaa lainojaan vaihtelee toki huomattavasti, mutta tämä ei näy lainakustannuksissa käytännössä juurikaan. Toisaalta perinteisesti kuntien tehtäväksi ei ole katsottu suhdannevaihteluiden tasaamista, minkä pitäisi tarkoittaa sitä, että myöskään velkaantumisen ei pitäisi olla kovin suotavaa eikä varsinkaan pitkäkestoista, edes heikon suhdannetilanteen aikana. Kuntien tulot ja menot ovatkin huomattavasti valtiota vähemmän suhdanneherkkiä. Kuntien lainakanta on silti kuitenkin viimeisten 20 vuoden aikana kasvanut selvästi.

Kunnathan voivat tehdä yksityisoikeudellisia lainasopimuksia yritysten tai kansalaisten tavoin. Tämän lisäksi kunnilla on oma varainhankintajärjestelmä, joka kulminoituu kahteen eri instituutioon: Kuntarahoitukseen ja Kuntien takauskeskukseen. Kuntarahoituksen pääasiallisena tehtävänä on myöntää luottoja kunnille. Sinänsä Kuntarahoitus lainaa myöntäessään määrittää aina korkotason, enkä tunne heidän omaa harkintaansa tässä suhteessa. 

Kuntarahoitus kerää puolestaan varansa kansainvälisiltä sijoittajilta Kuntien takauskeskuksen tuella. Kaikki kunnat ovat yhteisvastuullisesti, asukasperusteella, taanneet Kuntarahoituksen lainat Kuntien takauskeskuksen välityksellä. Toisin sanoen vaikka jokin yksittäinen kunta ei voisikaan maksaa lainojaan Kuntarahoitukselle, niin muut kunnat ovat taanneet, että sijoittaja saa pääomansa ja korkonsa tarvittaessa muilta kunnilta. Yksinkertaista ja tehokasta, ja kuntien varainhankintakuluja kokonaisuudessa pienentävää.

Järjestelmä tuo kuitenkin mukanaan epäkohdan, johon Penttilä viittaa: kuntien luottojärjestelmässä on huomattavan paljon samoja piirteitä kuin euromaiden luottoluokituksessa oli ennen eurokriisiä: yksittäinen luottoriski peittyy olemattomana pidetyn järjestelmäriskin taakse. Korttitalon hajotessa järjestelmäriskikin valitettavasti yleensä realisoituu. Kuntien korkotaso onkin nyt käytännössä mitätön, mikä ei voi olla pysyvä tila. Vain yhden prosenttiyksikön korkotason nousu tarkoittaa esimerkiksi Espoon kaupunkikonsernissa noin 32 miljoonan euron korkokulujen kasvua, noin 115 euroa asukasta kohden. Espoo on toki vauras, ja sillä löytynee tähän varaa, mutta monella muulla kunnalla tilanne ei ole yhtä hyvä. 

Kuntien velkaantumiseen kiinnitetään varsin vähän huomiota. Tänäkin keväänä kunnat kertovat kilpaa hyvistä tuloksistaan. Tiedotteiden loppuosassa saatetaan vaivihkaa kertoa lainakannan kasvaneen niin ja niin monella miljoonalla eurolla. Kirjanpidollinen tulos peittääkin usein taakseen rahoituksellisen alijäämän. Valitettava tosiasia kuitenkin on, ettei kunnan tilinpäätöksen numeroilla makseta ensimmäistäkään lainanlyhennyslaskua. Kuntasektorin toiminnan ja investointien rahavirta on ollut positiivinen viimeksi vuonna 2006, ja ylipäätään koko 2000-luvulla vain parina vuotena, tuolloinkin vain niukasti. Tilanne ei ole millään mittarilla kestävä, varsinkin kun pahimmassa tapauksessa velkarahat käytetään kouluihin, jotka parin vuoden kuluttua joudutaan laittamaan käyttökieltoon kosteusvaurioiden vuoksi.

Mikä sitten lääkkeeksi? Kuten yllä totesin, on kuntien varainhankintajärjestelmä sinänsä järkevä, mutta se tarjoaa liian hyvän paikan vapaamatkustajille. Pieni hienosäätö siis riittää. Tilintarkastajamme Osmo Aalto totesi jo aikaa sitten, että kuntien yhdessä takaamien lainojen osalta voitaisiin ottaa käyttöön keskinäinen takausprovisio. Provisio voisi olla kiinteä, vaikka 0,5 prosenttia, tai suhteutettu vallitsevaan korkotasoon, jolloin korkeamman korkotason aikana provisio pienentyisi. Jos kunnan takausvastuu olisi suurempi kuin sen omiin lainoihin kohdistetut takaukset, saisi kunta tästä rahaa. Jos taas velkaa on enemmän, joutuisi kunta maksamaan provisiota muille kunnille. Muutos vähentäisi selvästi järjestelmäriskiä, erityisesti nykyisessä tilanteessa, jossa kuntien kyky hoitaa lainojaan tulee heikentymään selvästi tulopohjan puolittuessa maakuntauudistuksen vuoksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Täällä Kotkassa ei riitä, että kunta on korviaan myöten veloissa ( vajaa miljardi ) , budjetin alijäämä yritetään kattaa virtuaalikaupalla, jossa " kukaan ei oikeastaan maksa mitään vaan tyhjästä nyhjästään 70 M€" = leasingrahoitus:

http://www.kymensanomat.fi/Online/2017/03/21/Hamin...

Kunnan kokonaan omistama energiayhtiö tulouttaa joka vuosi " loistavasta tuloksestaan " useamman miljoonan osinkoina kaupungille ja samalla piilottaa kasvavaa velkataakkaansa leasingvelkojen verhojen taakse : nehän eivät näy meidän vanhentuneen kirjanpitolain vuoksi taseessa, vaikka pitäisi näkyä:

http://www.kymensanomat.fi/Mielipide---Sana-on-vap...

Olisi mielenkiintoista tietää, kuinka paljon kuntien/kuntien tytäryhtiöiden velkaa on piilotettu tuon jumalaisen keksinnön- leasingrahoitus- peiton alle : valistumaton arvaus : miljardeja.

Täällä Kotkassa talousjohtaja on julkisesti kertonut, että jotkut kaupungin omistamat yhtiöt eivät saa yksityiseltä puolelta enää rahoitusta konsernin velkataakan vuoksi : paikalliset pölypäät eivät ymmärrä , kuinka vakava tilanne on.

Toimituksen poiminnat