Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Sähkön kallistumiselle on laitettava stoppi

Jokaista meitä harmittaa sähkökatkot. Harmitus on lievä sana sähkökatkon pitkittyessä.  Tuolloin huomaamme riippuvuutemme vakaasta sähköverkosta. Pitkät sähkökatkot saavat niistä kärsivät yleensä vihaisiksi, varsinkin jos niihin ei ole erityisesti totuttu. Maaseudulla, jossa katkoista yleensä eniten kärsitään, niihin on toki totuttu.

Vuonna 2013 tuli voimaan uusi sähkömarkkinalaki. Se velvoitti verkkoyhtiöt parantamaan sähkön toimitusvarmuutta selvästi. Sen mukaan jakeluverkon vioittuminen myrskyn tai lumikuorman seurauksena ei saisi aiheuttaa asemakaava-alueella verkon käyttäjälle yli 6 tuntia kestävää sähkönjakelun keskeytystä. Muilla alueilla keskeytys saa olla enintään 36 tuntia, siis puolitoista vuorokautta.

Nämä vaatimukset on pääsääntöisesti täytettävä vuonna 2028. Saaret ja vähän sähköä käyttävät käyttöpaikat on rajattu vaatimusten ulkopuolelle. Vuoden 2019 lopussa käyttöpaikoista puolen tulee täyttää vaatimukset. Vuoden 2023 lopussa peittoasteen tulee olla 75 prosenttia. Energiavirastolla on kuitenkin tähän poikkeusmahdollisuuksia. Edellä mainituissa välitavoitteissa ei oteta huomioon vapaa-ajan asuntoja.

Vuoden 2010 marraskuussa sähköllä lämmitettävän pientalon sähkönsiirto maksoi koko maassa keskimäärin 2,73 senttiä kilowattitunnilta ilman sähkö- tai arvonlisäveroa. Marraskuussa 2018 tämä kustannus oli noussut noin sentillä, 3,71 senttiin. Kun huomioidaan inflaatio (kuluttajahintaindeksin muutos n. 11 prosenttia, joka sisältää sähkön hinnan nousun), niin havaitaan sähkön siirtohintojen nousseet reaalisesti noin 0,67 senttiä kilowattituntia kohden vuoden 2018 hintatasossa. Tämä tarkoittaa yli 20 prosentin reaalihinnan nousua, siis yli viidenneksen. Itä-Suomessa siirtohinta on noussut tätäkin jyrkemmin, yli sentillä kilowattituntia kohden, mikä on tarkoittanut noin 30 % hintakasvua. Kuluttajan kukkarossa tätä nousua on tasapainottanut se, että sähköenergian veroton hinta on vastaavana ajankohtana reaalisesti alentunut.

Suomen kotitaloudet ja maatilat käyttävät noin neljänneksen Suomessa kulutetusta sähköstä. Kun sähkönkulutus on noin 85 terawattituntia, niin yllä mainittu 0,67 sentin hinnannousu tarkoittaa vuositasolla noin 150 miljoonaa euroa pelkästään suorissa kuluttajahinnoissa. Luonnollisesti kuluttajat maksavat loppujen lopuksi myös muun kuin vientiteollisuuteen kohdistuvan sähkön, eli voimme hyvin ajatella suoran rasituksen olevan reilusti yli kaksinkertainen.

Valitettavasti ei ole näköpiirissä, että hintojen nousu päättyisi. Pikemminkin päinvastoin. Syitä on kolme: sähkömarkkinalain velvoitteet, sähköverkon yksityistäminen (erityisesti Caruna) sekä teknologinen kehitys. Jälkimmäisellä tarkoitan sitä, että sähkön pientuotanto on helpottunut ja helpottuu edelleen. Erityisesti paljon sähköä käyttävien on entistä kannattavampaa rakentaa vaikkapa aurinkosähköjärjestelmiä. Ongelma on sama kuin väestöään menettävien taajamien vesilaitoksilla: kulutetun veden määrän lasku pakottaa nostamaan kiinteitä hintoja. Onnellinen tulee olemaan se, joka voi irrottaa itsensä kansallisesta sähköverkosta.

Yllä mainitut kolme toisistaan riippumatonta toimea tai kehitystä muodostavat yhteiskunnallisen ongelman, eikä tässä varmasti yksikään puolue ole syytön. Korjausliikkeitä ei kaikilta osin voida enää tehdä, mutta kehitystä voidaan loiventaa.

Ensimmäinen liittyy jakeluvarmuudesta säätämiseen. Yllä mainitut, sinänsä hyvät verkkotavoitteet tulee lieventää välittömästi siten, että uudeksi määrävuodeksi asetetaan esimerkiksi vuosi 2045, kun nyt pääsääntöisenä lain määräaikana on vuosi 2028. Käytännössä tavoitteena tulee olla se, että jakeluverkkoyhtiöt joutuvat uusimaan vain sellaista sähköverkkoa, joka muutenkin tulee uusittavaksi käyttöiän päättyessä. Sähkökatkoista maksettavia korvauksia tulee toki edelleen suorittaa kuluttajille ja tällä tavoin kannustaa verkkoyhtiöitä toimitusvarmuuteen.

Kaikkien maakaapelointien yhteydessä tulee myös aina asentaa valokuitua. Näin siksi, että valokuituyhteydet tulevat olemaan jatkossa entistä tärkeämpiä muun muassa 5G-teknologian runkoverkkona. Mikäli kuidun asentamiseen ei löydy halukasta operaattoria, vastaisi sen kustannuksista valtio, joka kuitua käyttöönotettaessa voisi luovuttaa sen esimerkiksi kunnan tai verkko-operaattorin käyttöön.

Toinen suuri muutos tarvitaan yksityistämisistä johtuvaan sähköverkon hinnoitteluun, joka tulee uudistaa. Tällä hetkellä hinnoittelua säädellään ns. kohtuullisen tuoton menetelmällä, joka on kuitenkin osoittautunut toimimattomaksi erityisesti sen viiveen vuoksi. Jatkossa sähkönsiirron hinnoittelua tulee tiukentaa radikaalisti, esimerkiksi seuraavalla tavalla:

Nykyisin siirtomaksujen on oltava yhden jakeluverkkoyhtiöiden koko alueella yhtäläisiä, mutta verkkoyhtiöiden välillä on toki eroja. Siitä syystä esimerkiksi laajojen verkkoalueiden asiakkaiden maksut ovat korkeampia kuin pelkästään taajamassa operoivien asiakkaiden maksut. Jatkossa sähkönsiirtoon tulee määrittää käyttöpaikkakohtainen maksimisiirtomaksu, joka perustuu kulutuksen määrään ja on koko maassa sama. Tätä kattohintaa määritettäessä arvioidaan verkkoyhtiöiden taloudellinen tilanne.

Jokaiselle sähkönkäyttöpaikalle määritetään lisäksi erillinen verkkometrihinta, joka on pääsääntöisesti kiinteä kuukausimaksu. Tämä maksu korvaisi nykyiset perusmaksut. Tässä maksussa voidaan ottaa huomioon esimerkiksi jo toteutetut maakaapeloinnit: eli mitä suurempi sähkövarmuus yksittäisellä asiakkaalla on, sen korkeampi perusmaksu asiakkaalla saa myös olla. Verkkometrihinnan määritys tapahtuisi siis samaan tapaan kuin yksityistiemaksuissa: siinä voidaan ottaa huomioon käyttöpaikkaa varten ylläpidettävän sähköverkon ylläpito- ja osittain myös rakennuskustannukset. Edelleen voidaan jatkaa käyttöpaikkakohtaista liittymähinnoittelua, jossa otetaan huomioon liittymän rakentamiskustannukset.

Tämän lisäksi sähköyhtiöille tulee luoda yllä mainittuun verkoston laajuuteen perustuva tasausjärjestelmä. Eli kun nyt kustannuksia tasataan käytännössä verkkoyhtiön sisällä, niin jatkossa tasausta tehtäisiin yhtiöiden välillä.

Lisäksi verkkoyhtiöille tulee antaa kannustin edistää alueellaan paikallista ja puhdasta piensähkötuotantoa. Ne voisivat esimerkiksi rahoittaa sähköomavaraisuutta kasvattavien aurinkopaneelien tai sähköakkujen asentamista ja saada vastineeksi oikeuden periä kustannukset perusmaksussa. Näin verkkoyhtiöt saisivat nykyistä parempaa tuottoa myös niiltä käyttöpaikoilta, jotka omavaraisuuden vuoksi käyttäisivät vähemmän verkkosähköä ja osallistuvat sen vuoksi pienemmällä osuudella sähköverkon kustannuksiin. Toisaalta nämä paikat olisivat myös riippumattomampia verkkohäiriöistä.

EDIT: Korjattu sähkönsiirron hintakehitystä koskevat luvut euroista senteiksi.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

1Suosittele

Yksi käyttäjä suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelija

NäytäPiilota kommentit (10 kommenttia)

Käyttäjän marttivartti3 kuva
Martti Nurmi

Suunnattoman hauska blogi, erityisesti keskustalaiselta!
2013 tehtiin päätöksiä, nyt ulosmitataan vaikutuksia. Caruna porskuttaa ja jakaa osinkoja.

Tämä oli tarkoituskin ja kun tuulivoimatuki realisoituu maksimaalisesti, selittyy se kantaverkon toimitusvarmuuden takaaminenkin.

Keskustalaisen luulisi haluavan tutkia hyvinkin tarkasti, mikä lahko puolueessa tällä on todella tienannut. Seuroissa varmaan kerrotaan, mitä mihinkin on syytä vastata.

Risto Salonen

Väärin!
Caruna EI jaa osinkoa, koska voittovarat ovat lähes 300 miljoonaa pakkasella. Menee vajaat 10 vuotta nykymenolla ennenkuin voittovarat ovat plussalla.
Sensijaan Carunan omistajat pitävät yhtiötä niin huonona sijoituksena, että vaativat sijoittamalleen velalle (0.9 mrd euroa 31.12.2017) 8.5%:n korkoa

Käyttäjän joukorep kuva
Jouko Repo

Hyvä, kun olet huolissasi. Se on selvä merkki vaalien lähestymisen aiheuttamista pakkoliikkeistä. Kun nyt nähtävästi Keskustan nimiin kirjottelet, niin oletko blogisti muuten yhtä huolissasi Pekkarisen kepulilauman ketkuiluista ja pikkutukiaisista sinne omaan pussiin.

Onkohan nekin muuten L - positiivisia vain jotain ihan muuten vaan ?

Käyttäjän heikkitoivonen kuva
Heikki Toivonen

Tällainen kutina itselläkin on. Vaalien alla hyvä kirjoitella populistisesti yhtä ja toista, eduskuntakaudella sitten kiltisti hyväksytään energiaverojen jne. korotukset.

Minä tosin en sitä sano, etteikö energia- ja muita kulutusveroja tulisi korottaa. Kulutus- ja haittaveroja ylös, ansio-, pääoma- ja yritysverotusta alas.

Pekka Iiskonmaki

Asumista on pakko verottaa vielä lisää, koska muu verotus ajaa väkeä ulkomaille.

Monet kyllä karkaavat niitä korkeita asumiskuluja.

Suomessa on jo kiinteistövero suurin kuluerä asumisessa. Ennen se oli lämmitys.

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

On helppo osoittaa, että sähkön pientuotanto vähentää sähkön siirtotarvetta. Sehän ei käytännössä muuntajaa kauemmaksi takaisin päin verkkoon kulje, vaan sähkö tulee käytetyksi lähialueella. Silloin lähialueelle myös otetaan vähemmän sähköä korkeajänniteverkosta.
Siirtomaksujen osalta sähköä kuitenkin käsitellään samoin kuin vaikkapa tanskalaisesta tuulivoimalasta tai virolaisesta palavankiven voimalasta Suomeen tuotua.
Jos siis jotain "verkkometri" maksua aletaan soveltaa, sen pitäisi mielestäni jotenkin huomioida myös se, miten kaukaa sähkö tulee, eli miten paljon sähkön siirto Suomen sähköverkkoa rasittaa.

Nykyinen tilanne on vähän samanlainen kuin jos katsoisin netistä, missä vesilaitoksessa on Euroopan halvinta vettä ja hiirellä klikkaamalla sitten tilaisin vedet sieltä - välittämättä siitä mistä vesi oikeasti tulee. Jonkinlainen "lähisähkö" konsepti voisi siis olla hyödyllinen. Silloin valtakunnanverkon kuormitus ja rakennustarve pienenisi ja huoltovarmuus paranisi.

Käyttäjän larsnyman28 kuva
Lars Nyman

Kun kotitaloudet hyödyntävät sähköä, he maksavat myös sähkön siirrosta ja kulutetusta sähköstä veroa, niin ei mene aikaakaan, kun keksivät jonkun muunkin maksun sähkön kulutuksen yhteyteen.

Käyttäjän hoikanpoika kuva
Ari Mikkola

Suurin silmiin pissautushan on minusta se että kunnalliset tai valtiolliset toimijat rakensivat joskus 60-80 luvuilla voittoatuottamattomina toimijoina kattavan lankaverkkojärjestelmän. Sitten jokunen vuosikymmen meni järjestelmiä uusimatta, mwtriäkään maakaapelointia kaivamatta, voittoja tuottamatta ja kun käyttöikä alkoi kallistua viimeiselle kolmannekselle niin järjestelmät yksityistettiin, hyvällä hinnallaa tietenkin.
Ja yksityiset vetivät huollot minimiin ja voitot tappiin.
Sitten käyttöiän loppumetreillä ilman huoltoja, linjojen raivauksia ja merkittävää uudistamista oleviin järjestelmiin alkoi ilmaantua vikoja ja myrskytuhoja.
Jolloin tehtiin se suuri kusetus eli ajettiin linjojen maakaapelointiin johtava sääntely läpi, ihmisten eli maksajien hurratessa..
Nyt yksityiset yritykset maakaapeloivat linjoja ja vetävät käyttäjiltä joka sentin kustannuksista voittoineen kotiin ja rahantekokone eli maakaapeloidut linjat tuottavat omistajilleen vuosikymmeniä voittoja.
Jos maakaapelointi olisi hoidettu vuosikymmenten varrella hiljalleen paikallisten sähkölaitosten voimin niin hinnat ja omistus olisi edelleen alueiden omissa käsissä.
Tosin alueellisten sähköverkkojen myynnistä saadut varat ovat vielä osittain alueilla kuntien varallisuudessa hyvinvointia tuomassa.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

En ota kantaa sähkön siirtomaksuihin .

Ihmetelen vain ettei veden ´siirtomaksuista´ kohkata samalla voluumilla.

Kymen Veden piirissä maksan vedestä 34,33 € / 2kk kulutun vettä tai en.

Työpaikkani ( keitetään kahvit ja käytetään toilettia) viime lasku oli 42,26 € , josta perusmaksujen ( 34,33€) osuus oli siis n. 81 %.

Aivan kauhiaa , vai kuinka?

Käyttäjän jlinjama kuva
Jussi Linjama

Vesi siirretään sähköllä. Siksi. Jätevedetkin pitää pumpata sitten takaisin 25 kilometrin päässä olevan järven, joen tai meren rantaan puhdistettaviksi, etteivät ne imeydy maata pitkin Itämereen.
Tuosta saa alennusta kun laskettaa vedet turbiinin läpi kotona. 5 bar paine vastaa 50 metrin korkeuseroa, jolloin 10 litraa minuutissa juoksuttamalla saa jo television ja tietokoneen käyntiin.

Helsingissä pelkän jäteveden läträämiseen näyttää menneen sähköä noin 100 000 MWh vuodessa (sivu 11). Tai perinteisillä yksiköillä sata miljoonaa kWh. Lisäksi tietenkin lämmöt.

https://docplayer.fi/12721517-Helsingin-seudun-ymp...

Periaatteessa tuohon ei pitäisi mennä energiaa lainkaan, vaan prosessista pitäisi saada energiaa. Harmaat vedet gravitaatio vetäisee maahan ilman ulkopuolista energiaa ja wc-jätteistä saa joko vähän lämpöä kompostoimalla tai paljon lämpöä tekemällä niistä biokaasua.

Käyttäjän seppoviljakainen kuva
Seppo Viljakainen

Sitten vielä - kuolemaa halveksuen- haluan muistuttaa , kuinka ´kallista´sähkö siirtoineen ja veroineen on.

Jos joku lämmittää vedet, pesee ja huuhtelee pyykkini ( about pari tuntia) tai astiani ja pyytää työstään 15-20 senttiä/ pesu ( kaikkine siirtoineen/veroineen), en osaa pitää sitä kalliina.

https://www.vattenfall.fi/energianeuvonta/sahkonku...

Toimituksen poiminnat