Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Liisa kannustinloukkujen ihmemaassa: tarina 75 % rajaverosta

Astrid Lindgren kirjoitti 1970-luvulla sadun Pomperipossa i Monismanien huomattuaan maksavansa 102 prosentin marginaaliveroa eli rajaveroa. Jos hän siis ansaitsisi työllään yhden kruunun lisää, hänen piti maksaa kruunu ja kaksi äyriä valtiolle veroina ja muina veronluonteisina maksuina.

Kerronpa myös teille sadun: sen nimi on Liisa kannustinloukkujen ihmemaassa.

Liisa on juuri valmistunut lähihoitaja. Liisa pitää hyvinvointiyhteiskunnasta, ja on kuullut, että hyvätuloiset yritysjohtajat maksavat tuloistaan veroa jopa yli puolet. Liisa pitää tätä oikeutettuna: onhan heillä tuloja kovin paljon.

Liisa sen sijaan ei ole hyvätuloinen, päinvastoin. Hän on juuri aloittanut nelipäiväistä viikkoa tekevänä lähihoitajana ja saa työstään keskimääräistä lähihoitajan palkkaa ilman lisiä: 1600 euroa/kk, kokoaikaisen palkka kun on 2000 euroa, mikä ei todellakaan ole paljon. Liisa asuu yksin Helsingissä 600 euron vuokra-asunnossa. Koska Liisa on pienituloinen, niin hän saa Kelalta asumistukea 203,46 euroa kuussa.

Sitten Liisaa onnistaa: työnantaja tarjoaa hänelle kokoaikaista työtä ensi vuoden alusta alkaen, ja hänen kuukausipalkkansa nousisi 2000 euroon. Liisa on innoissaan, sillä 400 euron lisäansio tulee tottavie tarpeeseen, vaikka Liisa elääkin kovin säästeliäästi. Nyt Liisalla olisi varaa käydä silloin tällöin ystäviensä kanssa ravintoloissa, mutta ennen kaikkea Liisa ajattelee säästävänsä jatkossa omaan asuntoon.

Liisa tekee välittömästi kuuliaisena kansalaisena Kelalle ilmoituksen muuttuneesta ansiotasostaan, ja Kela laskee hänen uuden asumistukensa: 69,06 euroa. Liisaa hitusen harmittaa, sillä pienentyvä asumistuki vie Liisan lisätuloista 134,40 euroa, mikä on 33,6 prosenttia. Kovin paljon, Liisa tuumii.

Sitten Liisa tajuaa, että hänen täytyy pyytää uusi verokortti muuttuneiden tulojen vuoksi. Liisan tämän vuoden veroprosentti (ml. lakisääteiset palkansaajamaksut) oli maltillinen 16,4 %: hänelle jäi puhtaana käteen 1340 euroa. Kun Liisa saa uuden verokortin ensi vuodelle, niin veroprosentti on 21,1: eihän sekään korkealta kuulosta, vain viisi prosenttiyksikköä enemmän kuin aiemmin.

Liisa ajattelee, että hän laittaa puolet lisäansiostaan ASP-tilille. Kohonneesta palkasta jää nousseiden verojen vuoksi käteen 1580 euroa. Tässä vaiheessa Liisa tajuaa, että verokortin veroprosentin sijaan lisäansioiden osalta olennaista onkin marginaaliveroaste: eli lisääntyvästä palkkaeurosta maksettu vero. Verottaja vie siis Liisan lisätuloista hyvinkin tarkkaan 40 %, eikä suinkaan 21,1 prosenttia.

Asumistuen ja kohonneen veroasteen jälkeen Liisa huomaa, että hänelle jääkin 400 euron lisäansioistaan käteen vain 106 euroa. Liisan lisäansiosta yhteiskunta vei hitusen vajaat 75 prosenttia.

Liisa päättääkin ilmoittaa työnantajalleen, että jää mieluummin tekemään nelipäiväistä työviikkoa.

Sen pituinen se.

Ps. Erityisesti Elina Lepomäki on ehdottanut ratkaisuksi perustiliä. Se on mielestäni monella tapaa erinomainen idea, mutta itse suosisin ennemmin hieman erityyppistä sosiaaliturvatiliä. Voit lukea siitä lisää kotisivuiltani www.matiashilden.fi

Liisan veroprosentit on laskettu Veronmaksajien Keskusliiton tiedoilla, joissa Liisan verotukseen on tehty vain lakisääteiset vähennykset. Liisa saa kuukausipalkan lisäksi puolen kuukauden palkkaa vastaavan lomarahan. Laskelmassa ei ole otettu huomioon verotuksen muutoksia v. 2018 ja 2019 välillä. Lisäksi kunnallis- ja kirkollisvero on koko maan keskiarvon mukainen.

Liisan asumistuki on laskettu Kelan asumistukilaskurilla.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

4Suosittele

4 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

Toimituksen poiminnat