Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Sosiaaliturvatili on ratkaisu sotu-uudistukseen

Sosiaaliturvauudistus on ollut viime aikoina paljon esillä. Kaikki puolueet ymmärtävät uudistuksen tarpeen. Keinoista ollaan sen sijaan montaa mieltä.

Erityisesti kansanedustaja Elina Lepomäki on pitänyt esillä ajatusta perustilistä. Perustilissä jokaiselle suomalaiselle annetaan esimerkiksi 18 vuotta täyttäessään laskennallinen rahasumma, jota hän voi käyttää rajoitetusti sosiaaliturvan tavoin. Lepomäki yhdistäisi tiliin myös muun muassa sijoitussäästötilin sekä kotitalousvähennyksen.

Perustilin perusidea on mielestäni erinomainen. Itsekin uudistaisin sosiaaliturvaa hieman vastaavalla tavalla: ottamalla käyttöön sosiaaliturvatilin, joka annettaisiin jokaiselle suomalaiselle yli 18-vuotiaalle. Se tekisi sosiaaliturvasta huomattavasti selkeämmän, turvallisemman ja kannustavamman. Sosiaaliturvatili korvaisi ainakin asumistuen, toimeentulotuen, opintotuen, sairauspäivärahan ja työttömyysturvan (ansiosidonnaisen, peruspäivärahan ja työmarkkinatuen).

Sosiaaliturvan tasoa säädeltäisiin kuukausittaisen noston ylärajaa säätämällä, ja yläraja on jokaisella kansalaisella yksilöllinen ja riippuvainen sosiaaliturvan tarpeesta. Vähiten tililtä voisivat nostaa pienipalkkaisessa kokopäivätyössä käyvät lapsettomat (esim. 200 euroa kuussa, käytännössä kyse olisi palkkatuesta/asumistuesta), eniten työttömät yksinhuoltajat (esim. 1800 euroa kuussa). Opiskelijat, pienituloiset eläkeläiset ja muut tukea tarvitsevat kuuluisivat välimaastoon, ja myös laskennalliset asumiskustannukset huomioitaisiin perhekoon ja asuinpaikan mukaan. Sen sijaan asukkaan vuokratasolla ei olisi mallissa merkitystä.

Ylärajassa otetaan huomioon henkilön muut tulot, ja yläraja elää siten, että työn tekeminen kannattaa nykyistä paremmin. Ylärajan muutokset kytketään verotuksen kanssa yhteen siten, että marginaaliveroaste voidaan pitää nykyistä vakaampana ja maltillisempana. Uusi tulorekisteri on tässä työssä erityisen tärkeä.

Sosiaalityöntekijät voisivat myös myöntää oikeuden rajan tilapäiseen korottamiseen nykyisen täydentävän toimeentulotuen tapaan. Lisäksi esimerkiksi työttömäksi jäädessä yläraja voisi alentua pikkuhiljaa, jotta tulojen pienentymiseen voi sopeutua nykyisen ansiosidonnaisen tapaan.

Sosiaaliturvatilissä olisi kuitenkin 20 000 euron enimmäisomavastuu. Omavastuuosuutta perittäisiin pikkuhiljaa takaisin valtiolle maltillisen (esim. 1 prosentin) lisäveron muodossa, mutta vain siltä osalta kuin tiliä käyttäneen vuositulot ylittävät esimerkiksi 25 000 euroa. Tili toimisi siis ikään kuin opintolainan tavoin, mutta siinä tuensaajalle ei synny opintolainan takaisinmaksuriskiä: jos tiliä käyttäneen tulot eivät nouse myöhemmin riittävän korkeiksi, niin omavastuu jää kokonaan valtion tappioksi. Myös 20 000 euroa ylittävä tilin käyttö jää aina valtion kustannukseksi.

Kun omavastuusaldo on nollaantunut, tai jos tiliä ei missään elämänsä vaiheessa edes käytä, niin ylimääräistä tuloveroa ei tarvitse luonnollisesti enää maksaa. Näin päästään eroon yhdestä suuresta kannustinloukusta: kansalainen lähtökohtaisesti kokee hyötyvänsä siitä, että nostaa tukea vähemmän sitä tarvitessaan, kun nyt kansalainen kokee hyötyvänsä, jos varmasti nostaa kaikki tuet joita voi saada. Silti kenenkään ei kannata jättää tukea nostamatta jos sitä tarvitsee: tukea nostamalla kun ei voi missään oloissa hävitä euroakaan.

Sosiaaliturvan maksamiselle voidaan asettaa nykyisen sosiaaliturvan kaltaisia ehtoja, mutta niiden tulee olla byrokratiaa vähentäviä ja oikeudenmukaisia. Esimerkiksi opiskelijalta voitaisiin edelleen edellyttää tiettyä määrää opintopisteitä ja työttömiltä aktiivista työnhakua. Mikäli henkilö ei täytä ehtoja, niin ylärajaa voitaisiin leikata, ja säilyttää silti jokaisen oikeus perustoimeentuloon nykyisen toimeentulotuen tapaan.

Työttömyyden pitkittyessä osa turvasta voitaisiin muuntaa joustavasti palkkatueksi tai starttirahaksi yrityksen perustamiseen: mahdollistaa siis nykyisen palkkatuen kaltainen madallettu kynnys työllistymiseen. Näitä ei kuitenkaan laskettaisi omavastuun piiriin missään tapauksessa. Lisäksi esimerkiksi vuokramenot voitaisiin maksaa tililtä suoraan vuokranantajalle. Näin esimerkiksi päihdeongelmaisten asunnottomuutta voitaisiin ehkäistä, kun vuokrat tulevat hoidetuksi aina automaattisesti.

Sosiaaliturvatili säilyttäisi kannustavuuden läpi elämän, mutta takaa silti nykyisentasoisen perusturvan. Toisaalta tukea saadessa kannattaa minimoida omia menoja (mihin nykyinen sosiaaliturva ei kaikilta osin kannusta), toisaalta tukea kannattaa nostaa mahdollisimman vähän aikaa. Silti jokaisen kannattaa nostaa sosiaaliturva sitä tarvitessaan, koska takaisinmaksuvelvollisuus on kiinni tulojen kehityksestä. Kaiken huippuna on luonnollisesti se, että sosiaaliturvaan liittyvä byrokratia kevenisi valtavasti.

Käyttöön otettaessa 18-vuotiailla enimmäisomavastuu olisi 20 000 euroa. Muilla suomalaisilla omavastuuosuus pienentyisi 2 prosenttia käyttöönottoikävuotta kohden, eli käyttöönottovuonna 38-vuotiailla omavastuu olisi 60 prosenttia tästä, 12 000 euroa. Yli 68-vuotiaille ei tiliä käyttöönotettaessa enää omavastuuta määritettäisi.

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän TeppoSyvril kuva
Teppo Syvärilä

Miten tuo eroaa esim perustulosta?

Käyttäjän matiashilden kuva
Matias Hilden

Paljonkin. Perustulohan tulee jokaiselle, sosiaaliturvatilin käyttöä sen sijaan rajataan tarpeiden mukaan. Tämä ei myöskään ole suinkaan täysin vastikkeeton.

Toimituksen poiminnat