Matias Hilden Rohkeiden tekojen Suomi

Suomen hiilinielut eivät kasva umpiossa

YLE julkaisi tänään pitkän artikkelin, jossa haastettiin jälleen kerran kotimaisten biopolttoaineiden ja erityisesti metsätuotteiden käyttöä. Menneen vaalikampanjan aikana aihe nousi esiin monta kertaa. Siksi olen yrittänyt tiivistää keskustelun ongelman oheiseen kirjoitukseen.

Kannattaako siis metsää hakata vai jättää kasvamaan?

Keskustelussa tutkijat ja poliitikot unohtavat erityisesti kaksi näkökulmaa, jotka ovat aivan kriittisiä:

  1. Mitkä ovat puun käytön, ja siis vaikkapa hiilinielun muutoksen, vaihtoehtoiskustannukset? Mitkä ovat hiilinielun muutosten vaikutukset muihin päästöihin?
  2. Miten suomalainen metsätalous toimii? Tämä on kaikista olennaisinta, sillä suomalaisesta metsänkasvatuksesta ei voida irrottaa erilleen yksittäisiä palasia: hiiltä sitova tukkipuusto tarvitsee myös ajallaan tehdyt kasvatushakkuut.

Vuonna 2016 Suomen metsien hiilinielu oli 27,3 milj.t CO2 ekv. Tämä määrä on suhteessa Suomen ilmastopäästöihin (55,3 milj.t CO2 ekv v. 2017) lähes 50 prosenttia. 

Käännetään ensin keskustelu toisin päin: jos jollain keinolla voisimme tuplata hiilinielumme, niin voisimmeko unohtaa päästöjen vähentämisen: olisimmehan silloin lähes hiilineutraali? Minusta emme voisi: Suomi ”sattuu” olemaan maa täynnä metsiä, mutta emme voi sillä perustella muuta maailmaa suurempia ilmastopäästöjä. Samaan tapaan emme voi ajatella, että vaikkapa runsaat hiilinieluna toimivat merialueet tekisivät jostakin valtiosta immuunin päästövähennystarpeille.

Suomen päästöissä nousee kaksi aiheuttajaa ylitse muiden: energiateollisuuden osuus päästöistä on lähes kolmanneksen. Varsinkin Uudellamaalla, Varsinais-Suomessa ja Etelä-Pohjanmaalla fossiilisia polttoaineita käytetään kaukolämmön tuotannossa edelleen runsaasti, erityisesti kivihiiltä, turvetta ja maakaasua. Näin oli aiemmin myös Päijät-Hämeessä, jossa Lahti on kuitenkin juuri päässyt irti kivihiilestä.

Kotimaan liikenteen osuus on noin 20 %. Energiateollisuus ja liikenne ovat siis Suomen päästöjen ”iso musta”, ja näillä sektoreilla tehdään myös merkittävimmät ratkaisut, tai ollaan tekemättä. Teollisuus, maatalous, kotitaloudet ja rakentaminen muodostavat yhdessä toisen puoliskon päästöistä. Näillä kaikilla on roolinsa toki, mutta jokainen niistä muodostaa yksin vain osan ratkaisuista. Esimerkiksi suomalaisen metalliteollisuuden prosessit tuottavat päästöjä (1,9 megatonnia) vähemmän kuin pääkaupunkiseudun kaukolämmön tuottaminen tällä hetkellä aiheuttaa (2,2 megatonnia).

Suomen hakkuukertymä oli v. 2017 n. 72 miljoonaa kuutiota. Lisäksi metsään jäi edelleen hakkuutähteitä n. 15 miljoonaa kuutiota, joka poistuu ajan myötä hiilidioksidina ilmaan. Tämä 15 miljoonaa kuutiota on monella tapaa ongelmallisinta metsätalouden tuotosta, sillä se ei korvaa fossiilisia polttoaineita laisinkaan. Mitä enemmän energiapuulle on kysyntää, sitä kannattavampaa on myös näitä jakeita tuoda energiatuotantoon.

Jotta tukkipuu voisi kasvaa tehokkaasti, niin se tarvitsee luonnollisesti aikanaan toteutettuja harvennushakkuita. Jo 15-vuotisessa metsässä hehtaarikasvu on osapuilleen samaa tasoa kuin 80-vuotisessa metsässä. Kuten alla näkyvästä kuvaajasta, voi todeta, niin metsän elinkaaren keskikasvu on 80-vuotiaalla metsällä korkeampi kuin 100-vuotiaalla metsällä.

 

 

 

 

Metsän kasvun ja tukkipuun loppukäytön kannalta on siis ilmastoystävällistä toteuttaa päätehakkuu ajallaan, keskimäärin n. 80-vuotiaassa metsässä. Vaikka tämän jälkeenkin kuluukin n. 10 vuotta siihen, että kasvu uudelleen käynnistyy, on kasvu kuitenkin tämän jälkeen niin nopeaa, että se ylittää jo ikääntyneen metsän kasvun. On myös muistettava, että vanhentuessaan puut tulevat alttiimmiksi tuholaisille. Myös metsäpalopäästöjen riski kasvaa hakkuita venytettäessä.

Suomen hakkuukertymästä reilu kolmannes on tukkipuuta, joka jää kaatamisen jälkeenkin käytännössä aina hiilivarastoksi, joko pidempi- tai lyhytaikaisesti, eri tuotteissa. Vaikka osa sahaukseen käytettävästä tukkipuusta jää sivuvirroiksi, myös ne Suomessa hyödynnetään lämpöenergiana. Metsänomistajan ensisijainen tavoite on aina saada mahdollisimman hyvä tukkipuukertymä, sillä siitä maksettava kuutiohinta on noin kolminkertainen verrattuna kuitupuuhun.

Entä sitten kasvatushakkuut? Niistä saatava kuitupuu on paperi- ja selluteollisuutemme tärkeä raaka-aine. Tältä osin on mietittävä vaihtoehtoiskustannuksia: jos sulkisimme vaikkapa yhden paperikoneen tai sellukattilan, niin vähentyisikö vastaava raaka-aineen ja lopputuotteen kysyntä maailmalla, ja sitä kautta vähentyisikö myös itse tuotannon päästöt? Ei loppuisi: verkkokaupan kartonkitarve tulee kasvamaan, vaikka me emme Suomessa tuottaisi ensimmäistäkään kartonkipakkausta. Päästöt todennäköisemmin vain kasvaisivat.

Energiapuun osalta vaihtoehtoiskustannus on vielä olennaisempi: energiatarpeemme ei ole käytännössä sidoksissa omaan energialähdetuotantoomme (tuommehan ison osan polttoaineista ulkomailta), joten jokainen käyttöön otettu energiapuu korvaa tavalla tai toisella jotain muuta energiamuotoa, käytännössä Suomessa fossiilisia polttoaineita. Bioenergia olisi ongelmallista, jos sen kasvu tapahtuisi päästöttömien tai vähäpäästöisten energialähteiden (kuten aurinko- ja tuulivoima) kustannuksella, mutta tämä ei ole tilanne: biomassaa käytetään nimenomaan lämmitykseen, joka puolestaan on esimerkiksi sähköntuotannosta poiketen vielä hyvinkin fossiilivetoista.

Kasvatushakkuiden käyttöä energiantuotantoon voidaan siis hyvin verrata vaikkapa jäteveden puhdistuksessa syntyvään hukkalämpöön ja sen hyödyntämiseen: vaikka prosessi on monimutkaisempi, niin energiapuulle ei ole olemassa vastaavaa muuta käyttötarkoitusta.

Sitten hakkuiden kannalta vielä yksi äärimmäisen tärkeä huomio, joka jää liian vähälle huomiolle. Kaikesta keskustelusta huolimatta Suomen omat metsähakkuut eivät tälläkään hetkellä riitä siihen miten paljon puuta käytämme: noin 10 miljoonaa kuutiota puuta tuodaan Suomeen ulkomailta, lähinnä Venäjältä. Venäjällä metsätalouden tila on huomattavasti heikompi, ja ilmaston kannalta on aina parempi, että puu kaadetaan siellä, missä myös tilalle kasvatetaan uusi, hiiltä sitova puu, kuten Suomessa tapahtuu. Vaikka emme lisäisi puun käyttöä lainkaan, niin ilmasto kiittäisi mikäli lisäisimme omia hakkuitamme Venäjän hakkuiden sijasta.

EDIT: Lisätty 26.4. maininta siitä, että kaikki tukkipuukertymä ei mene hiilivarastoksi, vaan tuotannossa syntyy myös sivuvirtoja, jotka Suomessa kuitenkin hyödynnetään.

 

Lähteet: Tilastokeskus: http://pxnet2.stat.fi/PXWeb/pxweb/fi/StatFin/StatFin__ymp__khki/statfin_...)

(https://arvometsa.fi/blogi/paljonko-voi-hakata)

(https://mmm.fi/metsat/metsatalous/metsat-ja-ilmastonmuutos/metsien-hiilinielut).

(https://energia.fi/ajankohtaista_ja_materiaalipankki/materiaalipankki/en...)

 

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

2Suosittele

2 käyttäjää suosittelee tätä kirjoitusta. - Näytä suosittelijat

NäytäPiilota kommentit (2 kommenttia)

Käyttäjän mattikymenvaara kuva
Matti Kymenvaara

Kiitos, hyvä ja aiheellinen kirjoitus metsien käytön logiikasta.
Avasin itse samaa asiaa, hieman laajemmassa kontekstissa täällä: https://www.linkedin.com/pulse/hakkuiden-rajoittam...

Tämän teeman ympärille pitäisi varmasti kirjoittaa toimittajille suunnattu 'perusteet haltuun' -ohjekirjanen; kenties sen jälkeen he tarkastelisivat kriittisesti myös näitä tieteen puolestapuhujiksi julistautuneita suomalaisen metsänhoitokulttuurin ilmastohaittojen julistajia.

Käyttäjän JaliKarjalainen1 kuva
Jali Karjalainen

Nii no metsiä on syytä lisätä . 8000 vuotta sitten metsiä oli paljon enemmän mailmassa. Nyt meillä on hyvä lisäkasvu nyt, mutta pitäisi hillitä hakkuita, että ei kaikkia lisäkasvuja nyt hakattaisi. Vanhat puut ei kovin kerää hiiltä co2 ilmasta ja ne lahoo ja luovuttavat hiiltä. Metsienhoito, sitä pitää harjoittaa, mutta metsät ovat Luojan luonnossa ennen ihmistäkin olleet sekametsiä. Puunsolu jakaantuu kasvulla ja aikaa menee 20 päivää. Jos jälsisolun geenejä kopeloidaan, puu voi kasvaa 80% enemmän.Koe on tehty.

Toimituksen poiminnat